|
 If I could take this moment and freeze it,
to come back again and again and again.
'We have the technology', Pere Ubu
Tiedon mallit periytyvät maailmasta, jossa nopein kulkuväline oli ratsu ja nopein
viestiväline kirjekyyhky. Ratsua nopeammin saapuvaa viestiä ei edes voitu epäillä - sen
täytyi olla totta. Suurinta osaa ihmistä välittömästi lähinnä olevasta maailmasta voitiin
oman ajattelun avulla hallita ja jäsentää - sanalla sanoen: maailma oli käsitettävämpi.
Nykyisellään valtaosa siitä kielellisestä tiedosta, jota me saamme on kulkenut monen
abstraktiotason läpi - se on sanallista, ja sellaisenaan usein erityiseen 'ammattislangiin'
kielennetty. Ihmisen tiedonsaantitapojen keskinäinen painotus on ratkaisevasti
muuttunut: irrallinen ja nopeatempoinen kuvallinen tiedotus saattaa periaatteen 'en usko
ennen kuin näen' aivan uuteen valoon. Ted Nelson kiinnitti voimakkaasti huomiota
yksisuuntaisen tiedonvälityksen sisältämään eriarvoiseksi saattamisen periaatteeseen:
joukkotiedotusvälineet jakavat ihmiset tiedon tuottajiin ja vastaanottajiin, joista
vastaanottajia Nelson kutsuu 'tietotyrmän' vangeiksi, jotka ovat täysin tiedon tuottajien
armoilla - sinä saat tietää sen, mitä sinun annetaan tietää. ( Nelson 1987a ja 1987b)
Tätä kirjoittaessani on Persian lahdella käyty sotaa lähes viikko. Aluksi sotaa, ja siihen
ryhtymistä pohjustettiin (mainostettiin ja markkinoitiin) puolen vuotta. Lopultakin
saimme olohuoneisiimme videopelin näköisen sodan, jossa samat kuvalliset kohtaukset
toistuvat lähes säännöllisin välein, kukaan ei näytä loukkaantuvan ja pommit tekevät
vahinkoa vain maaliin osuessaan. Television uutislähetykseen toivoisi liitettäväksi
laskukonetta, joka jotenkin suhteuttaisi annettuja tietoja - vaikkapa ilmoittaisi montako
metriä ojaa voitaisiin kaivaa yhden sotapäivän kustannuksilla tai montako oluttuoppia
rahasummalla voisi ostaa - arvaanpa, että yhden sotapäivän kustannuksilla voitaisiin
muuttaa iso kimpale Suomea ojaksi tai hukuttaa suurempikin kaupunki olueen.
Inhimillisen tietämyksen eräs ehkä kiehtovimpia piirteitä ja samalla eräs sen suurista
voimista on tietämyksen itse itsensä kyseenalaistaminen. Yhteiskunnan ja kulttuurin
perustat ovat perinteisesti vahvasti sidoksissa kieleen - joko painettuun tai puhuttuun -
mikä taas perinteisesti on nähty keskeisenä ihmisen ajatteluprosesseille.
Yhteiskunnallinen totuus ja kritiikki ovat paljossa välittyneet kielellisten tuotosten
intensiteetin tai puheiden sytyttävyyden myötä.
Vaikka Ted Nelson 60-luvulla sepitti termin hyperteksti ( Nelson 1967), varsinaisen
käsitteen määritteli Vannevar Bush jo 1945 kuvaillessaan memex -järjestelmää:
| Laite johon henkilö varastoi kirjansa, tallenteensa ja kirjeenvaihtonsa, ja joka on siten
rakennettu, että siitä voidaan selata tavattomalla nopeudella ja joustavuudella. Se on
hänen muistinsa yksityinen tehokas jatke. (Bush) |
Sitaatista voitaisiin päätellä laitteiston olevan päätavoitteiltaan vain tiedon tallennusta
varten. Jos tähän vielä lisätään tiedon hallintaan ja tiedon jäsentämisen abstrakteja
välineitä, niin alamme saavuttaa meille tarjottavan irrallisten tietojen virran - tietofonian -
käsittelyyn luontuvaa järjestelmää. Kuvaillun järjestelmän ja sen perusperiaatteen
vallankumouksellisuus muihin tiedon tallennuksen ja esittämisen tapoihin verrattuna oli
sen likeinen samankaltaisuus ihmisen muistin toiminnan kanssa.
| Ihmismielen toiminta perustuu assosiaatioon. Yhden asian ollessa mielessä, se hyppää
hetkessä toiseen assosiaation kautta siihen liittyvään asiaan, seuraten jotain aivosolujen
hienonhienoa verkostoa. (Bush) |
Bush esitti järjestelmän varsinaisena perusteluna sen ylivoimaisen tehokkuuden
ihmismieleen verrattuna - niin tietomäärien käsittelyn nopeudessa kuin muistin
laajuudessa. Välineen käyttöön liittyviin esteettisiin ongelmiin hän ei paneutunut - saati
laitteensa edustaman teknologian yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.
| Assosiaatioon enemmin kuin indeksointiin perustuva valintamekanismi voidaan vielä
toteuttaa. Kukaan ei kuitenkaan voi toivoa sellaista nopeutta ja joustavuutta, millä mieli
seuraa assosiaatiopolkuja, joskaan ei liene vaikeata voittaa mieli moninvertaisesti mitä
tulee arkistosta palautettujen olioiden säilymiseen ja selkeyteen. (Bush)
|
Kuullostaa aivan kuin Bush haluaisi koneellistaa surrealistien assosiatiivisen taiteen ja
tajunnanvirtatekniikat. Sodan jälkeisellä jälleenrakentamisen innostuksella lienee osansa
Vannevar Bushin visiossa - tosin tekniikat tarvittavan laitteiston kokoamiseen olivat
olemassa tai näköpiirissä, kuten Bushkin analysoi. Monimutkaisen tiedon ja sen
ilmaisun suhteesta taideteoksessa strukturalisti Juri Lotman huomauttaa: "Välittävän
struktuurin mutkikkuus on suoraan verrannollinen välitettävän informaation
mutkikkuuteen." (Lotman 24) Aikaamme hyvin kuvastava metafora voisi olla
kaaostutkimus: kaoottisista ilmiöistä löydetään järjestyksiä, jotka kaavoilla ilmaistuina
voivat tiivissä muodossa ilmaista jotain perustavaa maailmankaikkeuden olemuksesta.
Tällaisen järjestelmän rakentaminen on kuitenkin mutkikkaampaa ja pulmallisempaa
kuin pikainen tarkastelu antaa ymmärtää: millaiselta pitäisi ulospäin näyttää ja tuntua
välineen, joka samalla kertaa on kokeiluareena ja piirustusalusta, jonka kautta
saavutetaan kirjastomäärin tietoa ja jossa säilyvät niin intiimein kirjeenvaihto kuin
veroilmoituksetkin.
Se tarkoittaa täsmälleen sitä mitä sanat ilmaisevat: ALASTONTA Lounasta -
jäätynyttä hetkeä, jolloin jokainen näkee mitä on minkin haarukan päässä.
William Burroughs.
Kirjoituksen loppuosa perustuu aiemmin julkaisemaani kirjoitukseen Multimedia
(Salo). Hypertekstillä tarkoitetaan yleensä kirjallista epälineaarisesti kirjoitettua ja
luettavaa dokumenttia, vaikkapa tietosanakirjaa kaikkine ristikkäisine viitauksineen.
Hypermediaan on tekstin lisäksi liitetty kuvaa, ääntä, animaatiota ja mahdollisesti
videokuvaa. Ymmärtäisin hyper -alkuosan korostavan julkaisun assosiatiivista
luonnetta, samalla kertaa moniulotteisuutta ja syvyyttä; sekä multi -alkuosan mielessäni
näen toteutuksen keinojen moninaisuutena (esim. teatterin, diasarjojen ja äänen). Teksti-
jälkiosa tarkoittaa julkaisun kieltä ja -media painottaa julkaisun ja jakelun välinettä.
Esim. ristiin viitattua ja indeksoitua tietosanakirjaa voitaisiin hyvällä omallatunnolla
kutsua hypertekstidokumentiksi, kuitenkin samaisen tietosanakirjan tai Raamatun
kutsuminen hypermediatoteutukseksi kuullostaisi koomiselta, vaikka sellaisiakin ne
ovat. Usein tahdotaan hypermediaan sisällyttää jonkinasteisen vuorovaikutuksen
mahdollisuus: lukijan/vastaanottajan on voitava valita, miten hän dokumentin
viittausverkostossa risteilee, parhaimmillaan hän voi myös muuttaa ja korjata
dokumentin asiasisältöä ja viittausrakennetta.
Tutkimus- ja sovellusalueen nuoruutta heijastelee käsitteiden kirjavuus - lopultakin
käsitteiden hyperteksti, hypermedia, intermedia ja multimedia tarkoitteet ovat
arkikielessä paljolti samat.
  
|