Suoraa puhetta
Salo, Heikki Matti Tapio
PL 853
33101 Tampere
hes@cs.uta.fi
Suoraa puhetta 'Pitkä Lounas' - radiopuheenvuoro hypermediasta YLE, Radio 1 (4.4. 1991). Translitterointi Hanna Ahvenjärvi 1997.
Tietotekniikka toimii tänä päivänä ihmisen hermojen jatkeena. Joukkotiedotus, esimerkiksi televisio, laajentaa meidän aistejamme maailman laidalta toiselle. Tietokoneet lisäävät ihmisen muistikykyä, ne muistavat käytännössä ikuisesti ja yhä kasvavia ja laajenevia kokonaisuuksia. Tietokoneet pystyvät laskemaan, vertailemaan ja yhdistelemään tietoja monin verroin nopeammin kuin ihminen. Uudenlaisia hermoverkkotietokoneita voidaan käyttää nykyään hyvin tehokkaasti erilaisten näköhavaintojen, kuulohavaintojen ja myöskin hajuun ja makuun perustuvien havaintojen tulkitsijoina ja tallentajina.
Amerikkalainen hypertekstin isäksi mainittu Ted Nelson jakaa tiedon käyttäjät ja tuottajat tiedon valtiaisiin ja tiedon orjiin. Esimerkkeinä tiedon valtiaista voidaan pitää sotasensuurin kahlitsemia tiedottajia esimerkiksi Irakin sodassa. Yleinen uskomus oli, ettei sodassa ollut siviiliuhreja ja kuitenkin samanaikaisesti tiedotettiin kymmenistä tuhansista pommituslennoista. Yksinkertaisen laskutoimituksen nojalla, sikäli mikäli pommituslennot olivat onnistuneita, voidaan arvella kymmenien tuhansien siviilihenkilöiden kuolleen.
Tieto on valtaa. Toisaalta on kummallista, jos me emme tiedä itse tarpeeksi vallitaksemme itseämme, käyttääksemme siis valtaa itseemme, miten me voimme olla vakuuttuneita kansanedustajiemme tiedollisista kyvyistä, he kun harjoittavat valtaa meidän kaikkien yli. Kuitenkin meillä on mahdollisuus toteuttaa kansanäänestyksiä jo nyt. Olemmehan me lähestulkoon kaikki katsoneet aamutelevision lähetyksiä, joissa jonkinlaisia kansanäänestyksen harjoitelmia on jo kokeiltu. Miksei sitä siis voitaisi soveltaa meitä kaikkia koskettaviin asioihin kuten energiapolitiikkaan, siirtolaiskysymykseen ja niin edelleen.
Nyt on tarjolla tämän tiedon hallintaan vuorovaikutteisia opetuksen välineitä. Ajatellaan vaikkapa fysiikan piiristä tuttua ongelmaa, Newtonin painovoimamekaniikkaa. Se tuntui ainakin minulle olevan perinj uurin vaikeasti ymmärrettävä ja hahmotettava asia. Pari vuotta sitten törmäsin tietokonepeliin, jonka avulla saattoi toteuttaa planeettajärjestelmiä. Siinä yksinkertaisesti sijoitettiin näytölle muutamia taivaankappaleita, määriteltiin niiden massa, liike ja liikesuunnat. Sen jälkeen kuvitteellista nappia painamalla saatiin tämä planeettajärjestelmä pyörimään, jolloin - jos se oli huono - planeetat törmäsivät toisiinsa ja ajautuivat kosmoksen äärettömyyksiin. Jos taas tämä planeettajärjestelmä noudatti ja toteutti Newtonin mekaniikkaa, planeetat pyörivät harmonisesti toistensa ympäri ikuisuuteen.
Avoimet dokumentit - mitä ne ovat. Sanomalehti, jota lukija voi itse kirjoittaa. Ajatellaanpa nyt vaikka polittista tiedottamista. Äskeinen uutinen kansantalouden nousun kasvun hidastumisesta - ainakin minä olisin tällaisen fraasin kuultuani halunnut kysyä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan ja kuinka nopeasti pitää hyvinvoinnin lisääntyä ennenkuin se loppuu. Maapallohan on tunnetusti rajallinen esine.
Vuorovaikutteisuutta myöskin tavoiteltiin Tampereen yliopiston taideaineiden laitoksen hyperromaanissa. Se sisältää noin kolmesataa tekstisivua ja runsaan määrän kuvia. Nämä kaikki kuvat ovat lukijan mielihalujensa mukaisesti muokattavissa. Niinikään teksti on korjattavissa. Jos on kirjoitusvirheitä, ne voidaan korjata. Ajatelkaapa meidän tekijöiden helpotusta, kun voimme sanoa kaikille kriitikoille: "Jos et pidä siitä, korjaa se".
Vuorovaikutteisuutta olisi myöskin tarvittu esimerkiksi Tshernobylin katastrofissa. Olisi ollut fiksumpaa antaa ydinvoimalan työntekijöiden simuloida tietokoneohjelmalla huolimattomuutensa seuraukset kuin kokeilla sitä aivan oikeassa elämässä.
Tietotekniikan ammattilaisten piirissä on tuttua niinsanottu shareware -filosofia. Tämä käynee jonkinlaisesta esimerkistä tieteentekijöiden ja tietoteknikoiden yhteiskuntavastuullisuudesta. Shareware tarkoittaa ohjelmaa, joka jaetaan ilmaiseksi, kuitenkin niin, että jos käyttäjä pitää sitä hyödyllisenä ja haluaa käyttää sitä edelleen, hänen edellytetään lähettävän pieni tai sopivaksi katsomansa rahasumma ohjelman tekijälle. Tietokonepeli, jolla simuloitiin Newtonin mekaniikkaa on muun muassa shareware -peli. Shareware filosofiasta mainiona esimerkkinä on myös Richard Stallmanin perustama Free Software Foundation, jonka ajatuksena on, että tietokoneohjelmien pitäisi olla kaikille ilmaisia. He ovat tuottaneet koko joukon hyödyllisiä, edullisia ja monipuolisia ohjelmistotyökaluja, jotka ovat postikuluja vastaan saatavilla Free Software Foundationista.
Yritetäänpä vetää tätä kaikkea jotenkin yhteen. Esitetään kysymys: voivatko lapset pelastaa maailmansa. Minä uskon, että voivat. Olen keskustellut useasti seitsemän-, kahdeksanvuotiaitten pienten neitosten ja herrojen kanssa esimerkiksi ympäristöongelmista. He ovat sitä mieltä, että jos me keräisimme talteen ja käyttäisimme vaikka leikkeihin kaikki peltipurkit, lasiesineet ja paperin, niin meidän ympäristömme kuormitus pienenisi oleellisesti. Ja itseasiassa, jos mietimme hiukan menneisyyttämme, muistanemme varmasti, miten monikäyttöisiä leikkikaluja esimerkiksi kävyt olivat. Nykypäivän kävyt vain ovat hieman toisennäköisiä.
Näkisinkin, että tietoteknologia voisi tarjota meille vuorovaikutuksen ja muokattavuuden välineiden kautta tekniikoita ja mahdollisuuksia käydä avointa keskustelua ennakkoluulojemme, uskomustemme ja passiivisuutemme poistamiseksi. Meidän nimittäin olisi syytä käynnistää pikaisesti yleinen ja laaja keskustelu ympäristöongelmista, alullaan olevasta kansainvaelluksesta ja hyvinvoinnin kasvavasta epätasaisesta jakautumisesta. Nämä kaikki kolme seikkaa tuntuvat kiertäytyvän ikäänkuin vahvaksi köydeksi, johonka ihmiskunta hirttäytyy. Nämä ovat ongelmia, joita ei voida hoitaa sotaveteraaniongelman tyyliin - "annetaan olla, sehän poistuu itsekseen". Me poistumme ennenkuin nämä ongelmat.
Tarvitsemme maailmanlaajuista keskustelua hyvien neuvojen löytämiseksi. Meidän tulee käyttää kaikkia mahdollisia tiedon välittämisen ja keskustelun käymisen keinoja, jotta voisimme selviytyä vielä huomiseen ja - mikä tärkeämpää - jotta lapsemme voisivat selviytyä vielä ylihuomiseen. Uskoakseni tietokoneet antavat meille mahdollisuuden tähän. Kysymys kuuluukin, annammeko me itsellemme ja lapsillemme tämän mahdollisuuden innostua uudelleen, kokeilla, leikkiä ja toivottavasti löytää vastauksia.